Pages

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Siunaustilaisuuden tarjottavat

Tämä on mummoni muistoksi, hänen elämälleen ja kaikelle, mitä hän antoi minulle. Säilyt aina sydämessäni ja muistoissani,
rakas mummoni...

Rakas mummoni nukkui pois neljä kuukautta sitten. Mummon muistoa kunnioittaen, halusin tehdä hänen siunaustilaisuuden kahvitarjoiluun Pumpuli kakkua, jota mummolla oli melkeimpä aina. Ohjetta en teille anna, olkoot se aarre minulle mummosta. Ja kirjoitus virheitä voi olla, itku silmässä kun on :(


Kakkutaikinaa tuli sen verran paljon, että sain myös kotiin pienen pumpulikakun. Isomman kakun tein mummoltani aikoinaan lahjaksi saamaani vuokaan ja pienemmän äidiltä lainattuun/ryövättyyn vuokaan.


Suolaiseksi halusin tehdä kinkkupiirakkaa. Oli siellä myös voileipäkakkua ja serkkuni tekemää "lohimössöä", jota leiville laitettiin. Piirakka on tehty tutulla vanhalla ohjeella, kylläkin kaksinkertaisena, jolloin siitä tuli noin 36*23 kokoinen vuoallinen. Tein piirakoita kaksi ja kyllähän nuo näyttivät menevän. Täytteinä oli kinkkua, punaista ja keltaista paprikaa sekä purjoa.




Siunauspäivän iltana äitini pyysi minua tekemään lihapullia pieneksi iltaruoaksi muun sakin ollessa siivoilemassa. Mummoni lihapullat olivat maailman parhaita, täyteläisiä ja ihanan pyöreitä. Minulla meni pitkän aikaa ennenkuin pystyin aloittamaan lihapullien teon ja niitä tehdessä itkin koko ajan... Lihapullista tulikin sitten aika suuria...



Mummo oli minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen. Välillä tuntuu, että miten tässä voi jatkaa ilman mummoa... Päivä kerrallaan, ikävä on suuri mutta mummon neuvoja ja oppeja pidetään yllä. Pappi puhui mummosta kauniisti tilaisuudessa: "... vähään tyytyväinen, iloinen ja kiltti ihminen, joka ei turhia valitellut...". Tämä kuvastaa täysin mummoani kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan. Myöskin nämä laulut kuvastavat mummoa niin täysin että ei näitä voi itkemättä kuunnella.




Ja näin komeasti tanssi taivaan valot vanhempieni talon yllä yöllä!







Mummo halusi tuhkauksen ja ennen uurnan laskua Eetun kanssa ulkoillessa minulla tuli runo mieleen. Ajattelin, että voisin sen uurnan lasku tilaisuudessa lausua mutten minä sitten pystynytkään...

Kyyneleet polttaa silmiäni,
ikävä korventaa sisintäni.
Ei enää keskusteluja toistuvia,
ei kosketuksia, ei halauksia.
Vielä muistan kaikki nuo
vaikka aika kultaisiksi ne suo.
Papan viereen takas,
pääsit nyt viimein, mummo rakas 
~ Minna ~



Mummoni oli nuorempana kova voimistelemaan. Tässä hän on Puijon tornissa, rohkea mummoni <3


Tämä kuva puolestaan huijasi minua pienenä, koska kaukaa katsottuna se näyttää siltä kuin siinä olisi jonku pää karvalakissa vaikka mummo tekeekin siltaa kiven päällä :)


Mummoni toimi myös lottana, joten kiveen tuli veteraanien merkkejä. Toinen taitaa olla papalleni, joka oli panssari hommissa sodan aikana. Hän nukkui pois jo 1982, silloin ei ollut nuita merkkejä.



Mummolla oli myös aina näitä pastilleja. Oli ihan pakko ostaa itsellekin... Eikä taida muita tullakaan ostettua vähään aikaan.

3 kommenttia:

Kiitos kommentista ♥